Työaikalaki ja työajanseuranta

Työaikalaki ja työajanseuranta

Työaikalaki (605/1996) on työajanseurannan suunnittelun kannalta keskeisessä roolissa. Se asettaa rajoitteita työajan järjestämiselle sekä vaatimuksia sen seurannalle ja raportoinnille. Tähän artikkeliin on koottu työaikalain asettamia rajoitteita ja vaatimuksia, jotka on hyvä ottaa huomioon työajanseurantaa suunniteltaessa.

 

Työaikakirjanpito

Työaikalaki velvoittaa työnantajaa kirjaamaan tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin. Kirjanpitoon on merkittävä säännöllisen työajan työtunnit tai kaikki tehdyt työtunnit sekä lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset.

Työaikakirjanpidon säilyttäminen

Työnantajan on säilytettävä työaikakirjanpito vähintään kanneajan päättymiseen asti eli rahakorvauksen tapauksessa työsuhteen jatkuessa kahden vuoden päähän sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus korvaukseen on syntynyt tai työsuhteen päättyessä kahden vuoden ajan työsuhteen päättymisestä. Jos korvaus tapahtuu vapaa-aikana, joka yhdistetään säästövapaisiin, on kanneaika kaksi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vapaa-aika olisi tullut antaa.

Työaikakirjanpidon esittäminen

Työaikakirjanpito, kirjallinen työehtosopimus tai paikallinen sopimus on vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle. Lisäksi työntekijällä on pyynnöstä oikeus saada kirjallinen selvitys työvuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon häntä koskevista merkinnöistä.

Työsuojeluviranomaiselle on pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta, työehtosopimuksesta tai paikallisesta sopimuksesta, työajan tasoittumisjärjestelmästä ja työvuoroluettelosta.

 

Säännöllinen työaika

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika voi olla enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tuntiseksi.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Päivittäisiä lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta.

Työehtosopimus ja paikallinen sopiminen

Työaikalain rajoitteista voidaan poiketa työehtosopimuksen perusteella, mutta myös työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään vuoden ajanjaksolla.

Mikäli työehtosopimus ei aseta tälle rajoitetta, voivat työnantaja ja työntekijä sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla. Viikoittainen työaika saa olla enintään 45 tuntia ja säännöllisen työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa enintään neljän viikon ajanjakson aikana.

 

Poikkeukset

Jaksotyöaika

Säännöllinen työaika voidaan tietyillä erikseen työaikalaissa määritetyillä aloilla järjestää niin, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia.

Tästä poiketen kuitenkin säännöllinen työaika voidaan työn tarkoituksenmukaisuuden vuoksi tai työntekijöiden epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi järjestää niin, että se on kahden toisiaan seuraavan kolmen viikon ajanjakson aikana tai kolmen toisiaan seuraavan kahden viikon ajanjakson aikana enintään 240 tuntia. Säännöllinen työaika ei saa kummankaan kolmen viikon ajanjakson aikana ylittää 128 tuntia eikä yhdenkään kahden viikon ajanjakson aikana 88 tuntia.

Liukuva työaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka voi olla enintään kolme tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika on keskimäärin enintään 40 tuntia.

Sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta, lepoaikojen sijoittamisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä, joka saa olla enintään 40 tuntia. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla vapaa-ajalla.

Lisä- ja ylityö

Lisätyötä on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä yleissäännön, jaksotyöajan, työehtosopimuksen, paikallisen sopimuksen tai poikkeuksellisen säännöllisen työajan mukaan määritettyä säännöllistä työaikaa. Ylityötä puolestaan on työnantajan aloitteesta edellä esitetyn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ.

Haluatko tietää, miten työajanseurannalla voidaan parantaa yrityksen tehokkuutta ja vastata työaikalain asettamiin vaatimuksiin? Lue lisää maksuttomasta oppaastamme “Tehokkuuden parantaminen työajanseurannalla – Miten parannat yrityksesi tehokkuutta?”. Lähteenä artikkeliin on käytetty Työaikalakia.

Työaikalaki ja työajanseuranta



PYYDÄ TARJOUS!